Mielipaikka

Lokkien kiljunta korvissa huljuttelen varpaitani rannan kivillä. Toivottovavasti lokin tähtäävät ammuksensa viereiselle kivelle eivät minun päähäni. En minä niiden poikasta halua.

Kolme saarta näkyvissä, edellisenä kesänä uin jokaiselle. Vierellä äiti souti huolissaan jaksanko, vaan jaksoinhan minä. Talvella kävellään kaikki ympäri ja piipahdetaan saareen. Nuotio päälle märillä puilla ja liian musta makkara suuhun. Minttu kaakaon seassa on isän viinakaapista, ei suklaapatukasta.

Tästä rannasta saan kahlata pitkään ennenkuin voin uida. Kuva vedenpintaa vasten on vasemmistolaisen näköinen, suoraan 70-luvulta. Täynnä maanläheisiä värejä, marimekkoa ja murrettua oranssia.

Renkajärvi, minun järveni. Miksi ihmeessä sitä kutsutaan renkaaksi, kun se on aivan selvästi pitkulainen?

Tarkoitus on kertoa mielipaikastaan, harjoitus on syksyn kirjoittajakurssilta. Vieressäni kurssilla istuu usein kirjoittaja, jonka tekstit ovat upeita ja hyvin eri sävyisiä kuin minun ja jonka tekstit savat minut aina nauramaan. Päätimme erään kerran jälkeen kopioida seuraaviin teksteihin toistemme tyylit ja tässä on tulos.