Parolassa

Olen Hanna
asun Parolassa
siinä kylässä joka
oli ennen tunnettu kirkostaan
missä puinen Maria vahtii
kansaa joka haluaa olla itsenäinen
ei hämeenlinnalainen
vaikka kaikki mitä meillä täällä on
on lähtöisin vedestä
joka sekin virtaa linnasta päin


mutta nämä pellot
joiden keskellä asuu kirkko
ja Hanna
ovat minun
silloinkin kun niillä haisee
maaseudun tuoksu
ja niille eksyy
yksinäinen kaupungin harakka

ja onhan meillä sentään S-market
parkkipaikka täynnä
nuorten mopoja
mopoautoja
ei sentään traktoreita

 ja aikuinen minussa
haluaisi heristää nyrkkiä
kevareiden kokoukselle
mutta tyydyn hihittämään
hiljaa mielessäni
sillä täällä Parolassa
asuu skootterikansaa
ja tunnen itseni vanhaksi jo siksi
että minun nuoruudessani
kevari oli huisi juttu

ja silloinkin
nuorille huudettiin
vaikka pitäisi
nauraa enemmän
omille muistolleen
myös täällä Parolassa


Inspiroiduin tähän runoon luettuani Heli Slungan Tervola runon sekä muistaakseni Miki Liukkosen omaa kotikaupunkiaan koskevan runon, mutta en muista tarkemmin. Kuitenkin koin mielenkiintoiseksi ajatukseksi kirjoittaa omasta kotikylästä. Tämä on kirjoitettu joskus loppukesästä, nyt kaivoin sen pöytälaatikosta ja viimeistelin.