Taipua

Halkeamista
kasvaa uusi elämä
hiljalleen kurottaa
kohti valoa

kasvaa uusi elämä
löytää keinon
kohti valoa
taipua

löytää keinon
silloinkin kun niitä ei ole
taipua
menemättä rikki

silloinkin kun niitä ei ole
hiljalleen kurottaa
menemättä rikki
halkeamista kasvaa uusi elämä

Katkean

Mistä sitä tietää
oman katkeamisensa
vai kuuluuko siitä ääni
muuallakin kuin omassa päässä

oman katkeamisensa
  varjossa
muuallakin kuin omassa päässä
pitäisi uskaltaa elää

varjossa
ei vielä pimeässä
pitäisi uskaltaa elää
tämäkin hetki

ei vielä pimeässä
vai kuuluuko siitä ääni
tämäkin hetki
ehkä tietää sen?

Nälkäiset haaveet

Sinä siinä vieressä
voisin katsoa sinua ikuisuuden
härnätä  katseella
kutsua  luokseni

voisin katsoa sinua ikuisuuden
säästetään tämä hetki
voisin kutsua sinua luokseni
säästetään nämä katseet

säästetään tämä hetki
kun olemme solmussa toisissamme
säästetään nämä katseet
nälkäiset haaveet

kun olemme solmussa toisissamme
härnään sinua katseellani
nälkäiset haaveet
sinä siinä vieressäni

Minä valitsen sinut

Minä valitsen sinut
en enää halua ketään muuta
 kuinka helppo päätös onkaan
olla täysin sinun

en enää halua ketään muuta
vaan katsoa sinua
olla täysin sinun
sanoa tänään tahdon

vaan katsoa sinua
ei ole tulevaa ilman meitä
sanoa tänään tahdon
rakastaa sinua lopun elämää

ei ole tulevaa ilman meitä
kuinka helppo päätös onkaan
rakastaa sinua lopun elämää
minä valitsen sinut

Kaikille ihanille kihlapereille <3

Viisivuotissuunnitelma

Pistetään hyllylle esille
joka kuukausi
seuraavan viiden vuoden ajan
haudotaan unelmaa

joka kuukausi
piirretään rajat toistemme karttaan
haudotaan unelmaa
joka ei vielä ole meidän

piirretään rajat toistemme karttaan
etsitään alkupiste
joka ei vielä ole meidän
vaan vartalomme raja

etsitään alkupiste
seuraavan viiden vuoden ajan
vaan vartalomme raja
pistetään hyllylle esille.

Et voi ajatella niin

Etkä sinä voi ajatella niin
  jatkuu seuraavassa osassa
olemme tässä ja nyt
jatkuvasti

jatkuu seuraavassa osassa
vain kuviteltu elämä
jatkuvasti
minua painostavat tulevat menneet asiat

vain kuviteltu elämä
antaa kaiken anteeksi
minua painostavat tulevat menneet asiat
kuiskivat totuuksia korvaani

antaa kaiken anteeksi
olemme tässä ja nyt
kuiskivat totuuksia korvaani.
etkä sinä voi ajatella niin.

Runotorstai haaste 201. jatkuu.

Rakkausruno

Mikään ei kadota meitä
minun sisälläni
et sinä koskaan huku
minun mielestäni

minun sisältäni
kumpuaa kaipaus
minun mielestäni
minä olen jo sinun

kumpuaa kaipaus
 sinun luoksesi
minä olen jo sinun
tässä matkassa

sinun luoksesi
minun sisälläni
tässä matkassa
mikään ei kadota meitä.

Runo

Runo virtaa sisälläni
välillä piilossa kaikelta
ei tukahdu edes yrityksestä
runo joka virtaa soluissani

välillä piilossa kaikelta
  kirjoittamisen vaikeuden karkottamana
runo joka virtaa soluissani
pyrkii ulos minusta

kirjoittamisen vaikeuden karkoittamana
kaivattu rakkaus
pyrkii ulos minusta
tuhansien sanojen tulva

kaivattu rakkaus

ei tukehdu edes yrityksestä
tuhansien sanojen tulva
runo virtaa sisälläni


Runohaaste 200: Runo. Tyyli pantoum.

Pantoum; Kaksi mahtuu kyllä

Kaksi kyllä mahtuu
vaativat pienet silmät
ja naurava suu
määrätietoisen neidin

vaativat pienet silmät
 ottavat paikkansa elämässäni
määrätietoisen neidin
 katse käy suoraan sydämeen

ottavat paikkansa elämässäni
 veikeät kasvot
katse käy suoraan sydämeen
löytävät omaa tietä perille asti

veikeät kasvot
ja naurava suu
löytävät omaa tietä perille asti
kun kaksi kyllä mahtuu.

Pantoum; Neljä vuotta sitten

Ja te tarvitsitte sylikummia
tuumasit pieni vauva sylissäsi
kun olit tuore äiti
onnesta sykkyrällään

tuumasit pieni vauva sylissäsi
 se pieni poika jota rakastin jo silloin
onnesta sykkyrällään
katsoin pientä nyyttiä

se pieni poika jota rakastin jo silloin
 oli sydämeni lapsi
katsoin pientä nyyttiä
 sinun poikasi

Oli sydämeni lapsi
 kun sinä olit tuore äiti
sinun poikasi
ja te tarvitsitte sylikummia.





Pantoum on indonesialainen runo, jossa on 16 riviä, 8 lausetta ja 4 kappaletta. Ohjeet ovat ainakin aluksi monimutkaiset ja tarkat, mutta hauskat.

Meri

Joskus sinunkin silmistäsi
   näkyi aava meri
syvä ja tumma

nyt vain pieni puro
virtaa paikallaan
  kun vuoret ympäriltäsi
ovat lopettaneet itkunsa
 kuihtuneet pois.

Runotorstai haaste nro. 199 oli Idea.

Typerä nainen

Se typerä nainen
  kamala kana
tippui korkealta korrelta
omaan kasaansa
    hah hah

siinäpä itkee
omissa höyhenissään
katselee ylös
ja luulee olevansa joku
  täysin toinen
ilman nyöryyttä
se typerä nainen.

Taakka

Tänään tuntuu
että kannan
 koko maailmaa
    harteillani
vaikka tiedän
että en ole
  tämän palapelin
surullisin pala.

Maailmassasi

Puristan kättäsi
kun katson sinua silmiin
   silmien taakse
ennen kuin kurotan kohti taivasta
  jonka antaisin sinun syliisi
mutta se tulisi väliimme
niin kuin tähdet silmissäni
estävät näkemästä sinua
       kun lennän korkealla
sinun maailmassasi.

Runotorstai haaste 197.

Vanki miehen ruumiissa

Hän ei enää pystynyt
mihinkään liikkumaan
  tässäkään olemaan
ei minnekään menemään
 mielestään karkaamaan
vaan virui vankina
omassa ruumiissa
              rauhassa
   sumussa sakeassa
ei enää kuullut
turhautuneita huutoja
      aneluita uupuneita
se pieni poika
vanki miehen ruumiissa
on nyt jo muissa
         seikkailuissa.

Masennus ja viimeinen vapautus

Tämän kerran

Älä koskaan sano
vain tämän kerran
 yhtenä
   viipyvänä hetkenä
kun huokaat
    ilman painoa
joka kipristää
    varpaissa asti
vaativien pimenevien
silmien alla
  älä koskaan sano
    vain tämän kerran.

Varis

Se katsoo tummilla silmillään
hautausmaalla seisovaa pientä joukkoa
eikä yleensä sitä kukaan halua
laulamaan rohtuneella äänellään lähelleen
 mutta täälä
se saa olla rauhassa
.
Lintu surupuvussa, surun lintu
  eikä sitä kukaan kaipaa
kuten ei suruakaan.

Haudalla ihmisillä on mielessä
muutakin kuin sen rohtuneena kaikuva laulu
tai ehkä sen ääni sointuu
 niiden sieluista tuleviin äänettömiin huutoihin
 sillä täälä kaiken keskellä
varislintukin saa rauhassa
itkeä omaa suruaan.

Maanantain tummien pilvien alla.

Joku

Joku kerran kulki tästä
esti minuakin
eteenpäin menemästä
 silloin hetken aikaa
   elimme yhteistä taikaa
toisilta piilossa
  yhden yön tarinassa
 aamu sen meiltä riisti
koko tapahtuman kiisti
  kun joku sängyn ohi kulki
ja oven perässään sulki.

Runotorstai haaste 196. joku 

Rieha

Hillittöminä hihitellään
   rienattuina riemusta
naurun nuorassa
  kireässä köydessä
ilon onkalossa
  omassa maailmassa
läpikuultavassa
 alastomassa ruumissa
 kahden ihmisen polkassa
  meidän omassa onnelassa
valoisassa vankilassa
 rikottujen  riehassa.

 Runotorstai haaste 195: Rieha

Jo ajatuksesta

Mikä ihme saa sinut taas nauramaan
  kun istun lauteilla vieressäsi
   märkänä ja kuumana
 ja yritän olla se oikea
kutittamaan kolojasi
oikeassa järjestyksessä
   kun kieputat hiuksiasi
  sormiesi välissä
etkä suostu näkemään
 kuinka valun saunan lattialle
    jo ajatuksesta.

Ihan tavallinen tyttö

No nyt se syntyi
joulukuun jousimies
luovaksi lapseksi suotu
pieneksi boheemiksi luotu

samalla kun
    suurissa suissaan
      supattivat sukulaiset
mitä ihmettä siitä ikinä tulee
ja pian
     äitikin lastaan suree

niinpä kasvoi neitonen
kiltisti kannatellen
odotuksien osat
    orjantappurana otsallaan
luovuuden luopioksi
tavalliseksi tallaajaksi

kun ahdistui ajatuksesta
oudoista odotuksista
luvasta lentää ilmoissa
  satujen maailmoissa
    rajattomana rajoilla
    omissa ajatuksissaan samoilla
ihan tavallisena tyttönä.

Runotorstai haaste nro 194

Oudoilla ovilla

Oudot ovet
 ovelasti edessäni
kaikki avoinna
avarina, antoisina
huutelevat uumeniinsa
valitsemaan, valloittamaan
kun minä
    selkä seinässä
     suljettua ovea
      kädet puristaen
       silmät supussa
         jalat jarruttaen
en kyllä liiku!

Haasteen sanapari on laina Laila Hirvisaaren romaanin nimestä, eli Vierailla poluilla, oudoilla ovilla (Otava 1983; julkaistu kirjailijanimellä Laila Hietamies).

Runotorstai haaste nro. 193

Kohtalona

Jos kerta toisensa jälkeen
annat minun koskettaa
          kylmiä huuliasi
    laittaa allesi
kylmät jalkani
etkä edes irvistä vilusta
   niin kuka enää kehtaakaan
epäillä meitä
   tässä talvessa
        toisiinsa kiinni jäätyneitä.

Mitä mitä

Mitä mitä
ja mistä minne
kysyy nainen synnytysosastolla
ilman mahaa, ilman vauvaa
kuka, koska
minne tästä
ihmettelee ja
pistää tyynyn mahaksi
taputtelee sitä ja hymisee
pian se pullahtaa
pian se pullahtaa
ja unohtaa hetkeksi
munasolunsa
ja miehen laiskat siittiöt.

Novelli: Alikulkutunnelissa

Aikansa raivottuaan Niina istahtaa petonisille portaille otsa hiestä märkänä. Hetki sitten alikulkutunnelissa kaikui kiroaminen ja paukutus kun Niina purki pettymystään koko 15 vuotiaan uhmalla ja voimalla. Hän potki harmaata seinää, viskoi reppuaan portaisiin ja talloi repusta tippuneita koulukirjojaan. Vitun vitun vittu, hän hoki. Raivo oli pyrkinyt läpi kuin härkälauma eikä Niina ollut pystynyt pitämään sitä enää aisoissa. Hän pinnisteli, kunnes pääsi alikulkutunnelin kohdalle, mutta tyhjä käytävä kirvoitti kyyneleet silmiin ja päästi pahan olon valloilleen.

Hikipisarat otsallaan ja silmät punaisena kyynelistä Niina istuu portailla hengittäen syvään. Ei enää koskaan, hän miettii. Hän ei enää koskaan menisi kouluun! Hokema oli kuin lumous joka antoi voimaa raivosta väsyneelle vartalolle. Ei enää koskaan kouluun. 

Ala-asteella Niina vielä rakasti koulua. Hän rakasti oppimista, vaikeita tehtäviä ja koulukavereitaan. Hän oli ollut hyvä ja tunnollinen, jokaisen opettajan ja vanhemman toivelapsi. Nyt hän ymmärsi, että ala-asteella hän oli elänyt vaaleanpunaisessa unelmassaan josta hänet oli väkisin herätetty yläasteen koitteassa.

Kolme kokonaista vuotta hän oli kestänyt, suurimman osan ajasta niin kuin kuuluukin, hiljaa yksin illalla itkien. Tänään hän ei enää vain jaksanut. Nimittely ei ollut tehnyt niin kipeää, oikeastaan se oli hänestä käytetyt haukkumat olivat naurettavan huonoja. Rillipää, hikari, läski. Keksisivät edes jotain parempaa. Edes iskut kylkiin eivät tehneet niin kipeää vaikka niiden jättämät mustelmat estivät unohtamasta. 

Kaikista kipeimmältä olivat tuntuneet tutut ja turvalliset silmät muuten kasvottomassa kiusaajien joukossa.  Ensin hän ei ymmärtänyt näkemäänsä ja kun todellisuus valkeni, lävisti petetyksi tulemisen kipu koko vartalon.Yllätys oli ollut Niinalle niin suuri, ettei hän muistanut pitää suojustaan yllä. Ehkä hänen kasvoiltaan näkynyt ällistys oli lietsonut kiusaajat ylittämään itsensä, olemaan kuin herhiläiset  Niinan kimpussa. Vaikka ympärillä ollut rinki alkoi töniä Niinaa, pystyi hän vain tuijottaa tuttuja silmiä. Ensin niistä loisti ylimielisyys ja mitä kauemmin Niina tuijotti, alkoi niistä paistamaan syyllisyys ja pelko. Suu oli koko ajan hiljaa. Sitten silmät katosivat. Mutta raja oli ylitetty ja kumpikin tiesi sen. Joko olet ringissä tai sen sisällä.

Kun kiusaajat saivat tarpeekseen ja Niina kyyhötti maassa odottaen, että kaikki heistä olivat kadonneet näköpiiristä. Hän keräsi itseään kasaan jokaisen hengenvedon myötä ja kun rohkeutta oli tarpeeksi, hän sieppasi reppunsa ja juoksi alikulkutunnellille. Se oli tyhjä, onneksi!

Edessä rappusilla olivat repusta tippuneet kirjat, kumit ja vihot, joita Niina alkaa vähitellen kerätä kokoon. Hän ei enää pystyisi menenään kouluun, ei enään kun sielä ei ollut edes yhtä ihmistä, kuka olisi hänen puolellaan.  Sitä yhtä ihmistä, jonka voimin hän oli jaksanut kaikki kolme vuotta. Tämä oli liikaa.

Kun naapurin vanhempi rouva saapui allasjumpastaan alikulkutunnellin, hän näki edessään nuoren tytön, joka kulki katse alaspäin luotuna,  hartiat lytyssä ja likainen, kärsinyt reppu selässään eteenpäin laahustaen. Nykyajan nuoret, niin huonoryhtisiä ja sotkuisia, mietti naapurin rouva kipittäessään alas betoniportaita. 

Ehkä tämä vielä kasvaa. Kirjoitteassa se olisi halunnut kasvaa ja kasvaa, mutta pinnistin sen näin lyhyeen. Ehkä vähän tynkä, ehkä ei. Oikeastaan tästä taitaa lähteä lumipallo!

Parolassa

Olen Hanna
asun Parolassa
siinä kylässä joka
oli ennen tunnettu kirkostaan
missä puinen Maria vahtii
kansaa joka haluaa olla itsenäinen
ei hämeenlinnalainen
vaikka kaikki mitä meillä täällä on
on lähtöisin vedestä
joka sekin virtaa linnasta päin


mutta nämä pellot
joiden keskellä asuu kirkko
ja Hanna
ovat minun
silloinkin kun niillä haisee
maaseudun tuoksu
ja niille eksyy
yksinäinen kaupungin harakka

ja onhan meillä sentään S-market
parkkipaikka täynnä
nuorten mopoja
mopoautoja
ei sentään traktoreita

 ja aikuinen minussa
haluaisi heristää nyrkkiä
kevareiden kokoukselle
mutta tyydyn hihittämään
hiljaa mielessäni
sillä täällä Parolassa
asuu skootterikansaa
ja tunnen itseni vanhaksi jo siksi
että minun nuoruudessani
kevari oli huisi juttu

ja silloinkin
nuorille huudettiin
vaikka pitäisi
nauraa enemmän
omille muistolleen
myös täällä Parolassa


Inspiroiduin tähän runoon luettuani Heli Slungan Tervola runon sekä muistaakseni Miki Liukkosen omaa kotikaupunkiaan koskevan runon, mutta en muista tarkemmin. Kuitenkin koin mielenkiintoiseksi ajatukseksi kirjoittaa omasta kotikylästä. Tämä on kirjoitettu joskus loppukesästä, nyt kaivoin sen pöytälaatikosta ja viimeistelin.

Erilainen

Ollakseen niin erilainen
    uusi, virkistävä ja raikas

pitäisi saada sanoista kiinni
      estää niiden juoksu liian kauas

pitäisi osata laittaa
    oikeaan järjestykseen paperille.

samat
       tuhannesti sanotut sanat

Miten mahdoton tehtävä
                              pelkurille!


Löysin runotorstai blogin ja päätin ottaa osaa haasteeseen. http://runoruno.vuodatus.net/

Miten vihainen tyttö

Miten vihainen tyttö!
Hyvä luoja
  luuleeko hän kuolevansa
jos ei matkusta
   kuuntele musiikkia
     leiki lapsen lailla?
Luuleeko hän
  että aikuisuus on ahdas kehä
 jonka vangiksi hän joutuu tahtomattaan?

Kuinka vihainen on tuo tyttö?

 Eikö hän ymmärrä
että jokainen vastavirtaan uitu hetki
   on hukattu seikkailu!
Raivoava kuin meri
omassa pienessä purossaan
   läikkyy yli äyräiden
  mutta ei saa kasvaa
    tuo vihainen tyttö!

Uusiorunon voimaa. Alkuperäiset runot ovat Pablo Nerudan, Arja Tiaisen ja Edith Sodergranin.

Aallot

Tässä hiljaisuudessa
omassa mielessä
yritän rantautua sinuun
 eivätkä jalkani yletä pohjaan
kun ajaudun sinusta pois
aaltojen taakse piiloon
jossa leijuu totuus meistä
erossa yhteisistä teistä

Aloitettu Thaimaassa, lopettu Suomessa. Ja ihan oikeasti mulla on hyvä elämä.

Sisäisen kriitikon ylistys

Lää lää lässyn lää
läpätiti läpätiti lää lää lää
lällällällällällälällällää
lässyn lässyn lässyn lää
ällällällällää ää ää ää
läpätiti läpätiti lää lää lää
ää ää ää ää ää ää
lää lää lässyn lää


Eikä muuta sanottavaa.

Aamubussi

Jokainen harmaa aamu
istutaan bussissa
eikä katsota ketään
eikä mitään

ja ihmetellään miksi on niin sumuista
ettei näe edes omaa nenää
vaikka sitä voi nyrpistää
katujen miehen hajulle
joka tulee vierestä
  kun ei ole rahaa kulkea omalla autolla
      tai on liian laiska pyöräilemään
 
  mutta mistä se on saanut rahat
istua tässä samassa bussissa
jossa minä uneksin
 minä minä minä minä uneksin
   olemattomista
 hetkistä
jotka eivät ole täältä.

Lomaruno: Korallilla

Korallien päällä
    rinkan paino  unohtuu
 kalat kutittelevat jalkapohjia
eikä ole kiire
   sukellan syvemmälle
    nauran
kun leijailen eteenpäin
   maski täynnä vettä
 meren vietävänä.

Lomaruno

Tässä hetkessä

 joka päivä eletyssä

ikävässä, hymyssä, naurussa

unohdetussa tarkoituksessa

elämää vain hiekkaa

varpaiden välissä.