Oppimistehtävä 4 b Miten hyödynnän mediaa tulevaisuudessa

Sosiaalinen media tuo mukanaan lukemattoman määrän mahdollisuuksia. Mutta kaikki siihen liittyvä vie paljon aikaa ja sisällön tuottamisen tulisi olla säännöllistä. Ja tämä on seikka, johon omissa työyhteisöissä sosiaalisen median käyttö usein kaatuu. Usein tekijöillä on ideoita ja halua sometyöskentelyyn, mutta esimiestasossa ajatellaan, että julkaisut ja sisältö voidaan tehdä "siinä" sivussa silloin tällöin. Itse toivoisin, että pääsisin kunnolla käsiksi sosiaalisen median sisältöjen kanssa, mutta toisaalta minulla ei ole siihen koulutusta. Uskoisin kuitenkin, että oma työhistoria ja asiantuntijuus omasta alasta loisi pohjan itse sisällölle ja kaikki muu olisi opeteltavissa jos ne eivät jo ole hallussa. Jatkuvassa sisällöntuottamisessa erotetaan jyvät akanoista ideoiden suhteen ja näkisin itsessäni olevan luovuuden ja ideamäärän ratkaisevaksi tekijäksi. Kumpa sen todella näkisi joku muukin!

Tuntuu että, kuluneen kevään etätyöläisyys on tehnyt kaikista meistä somealan ammattilaisia kun olemme joutuneet tuottamaan materiaalia etänä ja keksimään paljon uutta. Vielä syksynä olin ylpeä siitä, että osaan editoita videoita ja kuvia, nyt tuntuu, että sitä tekevät kaikki. Joten täytyy luottaa itseensä ja omiin ideoihinsa, joita ei pysty opiskelemaan kuten tekniikkaa. Tyhjästä on kenenkään paha nyhjäistä, vaikka kuinka osaisi editoida. 

Toivoisin, että sosiaalinen media menisi realistisempaan suuntaan ja julkaistut kuvat olisivat aidompia #nofilterneeded kuvia. Pelkään että nykyisellään sosiaalinen media siloittaa todellisuutta liikaa. Toisaalta se tarjoaa pakopaikan, mahdollisuuden nauttia muiden kakusta sen parhaimman kirsikan päältä keskittymällä vain tiettyihin asioihin. Sosiaalisen median kenttä on kuin avaruus, se laajenee ja uudistuu koko ajan samalla kun osa sen tähdistä surkastuu pois. Välillä tuntuu että kuilu sukupolvien välillä on suuri. Ehkä se avaa tien moni-ikäisemmille työyhteisöille, jossa monenlainen some osaaminen hyödynnetään? Itse huomaan putoavani kelkasta, toisaalta olen oman sukupolveni mukana vielä kiinteästi. 

Uskon vahvasti että kaikki mitä somessa julkaistaa, seuraa meitä kaikkialle. Siksi myös jokaisella yksityistilillä tulisi julkaista vain sellaista materiaalia jonka takana pystyy seisomaan tai minkä pystyisi tekeään/sanomaan myös livenä. Ihmettelen välillä esimerkiksi Facebookissa keski-ikäisten ihmisten kielenkäyttöä ja mietin, olisiko medialukutaitoa täytynyt jotenkin ujuttaa myös vanhemmille ikäpolville? Toisaalta, toivoisin jokaisen nuoren miettivän tarkkaan mitä itsestään nettiin pistää ja aina silloin tällöin googlettavansa itsensä monella tapaa. 

Koska sosiaalinen media on kaikkialla, leviävät julkaisut siellä välillä kulovalkean lailla. Mitä mehukkaampi julkaisu, sen suurempi kohu. Tämä ajaa yrityksen joskus polvilleen yksittäisten käyttäjien edessä ja vaatii yrityksiltä hyvää tilannelukutaitoa ja kykyä ottaa kritiikkiä vastaan ja myöntää virheitä. Kuulostaa helpolta, mutta yllättävän usein monet yritykset kaivat itselleen kuoppaa pitkään ennen virheiden myöntämistä. Someilmiöt ovat muuttaneet markkinoita ja kuluttamista hyvällä tavalla, joka tekee yrityksistä läpinäkyvämpiä.

Oppimistehtävä 2 c Somen pelisäännöt yrityksille

Etsin Suomen evankelisluterilaisen kirkon luomat pelisäännöt somen käytölle. Säännöt on luotu seminaarin tuloksena moniammattillisena yhteityönä. Pelisääntöjen on tarkoitus opastaa seurakunnan työntekijöitä sekä ammattillisessä mielessä, mutta myös somen vapaa-ajan käyttäjinä. Tiivistin alle ohjeet seuraavalla lailla: 

* Kirkon somenkäytön pelisäännöt muistuttavat kirkon työntekijöitä siitä, että he ovat kirkon työntekijöitä myös netissä esiintyessään. Työntekijöitä kehoitetaan avoimuuteen ja inhimillisyydeen ja voimuuteen omasta roolistaan seurakunnan työntekijöinä. Säännöissä varoitettaan omien henkilötietojen jakamisesta verkossa (oma henkilökohtainen puhelinnumero, asuinpaikka tms.) ja muistutetaan siitä, että kaikki mitä netissä julkaisee on julkista ja siellä pysyvää. Aina joku ehtii nähdä.

*Ohjeissa puhutaan myös kritiikin sietämisen tärkeydestä ja siitä, että krittiikkiä ei pidä sensuroida tai poistaa, vaan se on kuultava ja yritettävä nähdä asia sen takaa. Varsin tärkeitä ohjeita kirkontyöntekijöille, joiden työpaikka on ollut monen somemyrskyn silmässä viimeisen kymmenen vuoden ajan. 

* Työntekijöiden sisäisiä asioita ei tule netissä paljastaa, eikä sisäisen tiedotuksen viestit ole tarkoitettuja julki

* Toisten työntekijöiden ammattillinen kunniottaminen. Kirkon sisällä työskentelee ihmisiä monilla eri koulutuksilla ja jokaisen tulkintaa tulee kunniottaa. On tärkeää oppia toisilta, kiittää ja keskutella, ei vätää jalkoja toisen alta tai tyrmätä toisia. 

* Kysy jos et tiedä! Ohjeeet muistuttavat että kaikkea ei tarvitse tietää, eikö ole fiksua arvailla vaan pyytää asiantuntijaa kommentoimaan tai ottamaan kantaa! 

*Ole lojaaji työnantajalle! Älä siis hauku työnantajaa tai työkavereita julkisesti edes vapaa-ajalla.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon luomat pelisäännöt ovat mielestäni hyvät ja kattavat ja aikalailla yleispätevät monien muidenkin organisaatioiden ohjeeksi. Mielestäni etenkin kohta kritiikistä ja sen sietämisestä oli tärkeä, sillä kirkon työntekijät ovat tahtomattaankin joutuneet mukaan kirkon yllä välillä vellovaan somekeskusteluun. Ja tämän kritiikin kantaminen voi olla rankkaa, varsinkin jos se ei liity omaan työhön tai työmuotoon. 

Oppimistehtävä 2 b Digitaalinen identiteetti

Tehtävänä oli etsiä hakukoneen avulla tietoja itsestäni, niitä jalanjälkiä joka olen itse jättänyt nettiin. Ja löytyihän niitä!

Google löysi Facebook tilini, vaikka olen koko ajan luullut että se on salainen! Kunnos tajusin muuttaneeni tilini julkiseksi tehdessäni myyntitöitä mikroyrittäjän sen kautta. Enkä ole muistanut muuttaa tilin asetuksia ennalleen! Meitä Hannoja on maailmassa aika paljon, joten löysin myös saman nimisiä muita tileja ja tietoja. Lisäksi kuviani löytyi LinkedIn palvelun kautta. Ennen LinkedIniä en muista että minusta olis löytynyt nimihaulla kuvia.  

Kaikki tiedot olivat kutakuinkin kohdallaan eikä mitään epämääräistä, kuten osoitetta tai puhelinnumeroa löytynyt. Mutta kuvani ovat nyt kaikkien löydettävissä ja siten hyödynnyttävissä. Näppärä diginatiivi löytää kuvahaulla kuvia myös lisää! Vaikka minulla on näennäinen tekijänoikeus kuviini, ovat tavallaan netissä kaikkien vapaata riistaa. Kukaan ei pysty valvomaan koko nettiä! Tämä on aika hurjaa! Vaikka eri alustoilla on omat julkisuusasetukset, suhdaudun kaikkiin kanaviin samoin: kaikki mitä laitat nettiin, on julkista. Kaikesta huolimatta! Vaikka Facebookissa laitaisi asetukset kuinka tiukalle, se ei estä esimerkiksi toista käyttäjää, ystävää, näyttämästä suljettua tiliä eteenpäin. On kuva kaappauksia, on lainattuja koneita ja auki jääneitä tilejä. Kaikki, aivan kaikki, on kuitenkin lopulta julkista. Lopulta kuvat ja tekstit elävät monistettuina ja jaettuina niin omaa elämäänsä, että on mahdotonta saada niitä enää netistä pois. 

On mukava huomata, että en enää löydy vanhojen työpaikkojeni sivuilta, vaan kuvat ja yhteystiedot on poistettu. Näin ei aina tapahdu ja erään organisaation sivuilla komeilin vuoden verran ennenkun pyynnöstäni kuvani poistettiin. Organisaatiossa tulisi aina huolehtia, että vanhojen työntekjöiden tiedot ja oikeudet yleisiin sivuihin ja yhteisöalustoihin poistetaan ajantasaisesti. 

Oma digitaalinen identiteettini koostuu siitä kaikesta mitä julkaisen nettiin. Siinä tasapainottelevat ammattillinen minäni ja arkiminäni. Ja lopulta ammatillinen minäni määrittelee myös arkiminääni, sitä mitä voin laitaa nettiin. Yritän olla netissä rehellinen, mutta huomaan antavani itsestäni positiivista kuvaa. Mutta se on ajan trendi, eikö olekkin? Mitä julkisempaa kaikki on, sen vähemmän kukaan haluaa näyttää todellisia karvojaan? Jopa tämän vanhan runoblogin käyttö alustana jännitti, mitähän muut ajattelevat minusta jos päätyvät lukemaan teiniajan tuskassa tehtyjä runoja :)?

Oppimistehtävä 2 a

Huomasin keskittyneeni oppimistehtävä 2 a osiossa kummassakin kuvien käyttöön ja niiden mukanaan tuomiin tietosuojahaasteisiin. 

Ensimmäinen keskustelu koski maalittamista ja aloittaja pohti, onko turvallista pitää itsellään some tilejä joista asiakkaat voisivat saada hänen tietojaan esille. Eikä perkästään sometilejä, vaan aloittaja pohti myös kuinka helppoa ylipäätään on saada toisten tietoja selville netin kautta. Itse jatkoin aiheeesta, sillä esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden maalittamiseen on tehty runsaasti kävijöitä keräävä nettisivu ja aihe nousee aina välillä esille somemaailmassa muutenkin. Usein maalittamisessa on mukana kuva ja tietenkin ko. henkilön nimi. 

Itse aloitin keskustelun lasten kuvien käytöstä somessa. On ihana katsoa ystävien lasten touhuista kuvia, niitä jaetaan todella paljon. Silti mietin, onko niiden paikka somessa ja onko meillä aikuisilla moraalista oikeutta laittaa lastemme kuvia nettiin? Pohdin asiaa paljon, mutta tämä arka aihe leimahtaa usein liekkeihin kun asiasta aloittaa keskustelun. Lapsieni kuvia ei ole myöskään lupa jakaa esimerkiksi päiväkodin Instgramissa niin että heidät voi tunnistaa. 

Minkäikäisenä lapsi osaa tehdä päätöksen itse siitä, millaisia kuvia hän itsestään jakaa? Ymmärtääkö hän, että kerran nettiin laitettu kuva on siellä on aina? 

Oppimistehtävä 1 c

Diakoniatyössä sosiaalista mediaa käytetään vielä todella vähän, mutta ala on heräämässä sosiaalisen median maailmaan. Aihe on mielenkiintoinen ja henkilökohtainen, koska teen opinnäytetyötäni diakoniatyön digiloikasta johon Korona ajoi äkillisesti myös diakoniatyön. Menneen kevään aikana monessa seurakunnassa on otettu iso digiloikka ja tekemieni haastatteluiden perusteella diakoniatyöntekijät uskovat digikehityksen keskuudessaan vaan kiihtyvä. Uudet digituulet on otettu vastaan helpottunein mielin vaikka vastarinta ja ahdistus uudesta diakoniatyötekijöiden rintamalla on myös olemassa.

Koska kaikki ovat netissä ja netti on kaikkialla ajasta ja paikasta riippumatta, on tärkeää että diakoniatyö näkyy myös netissä eri alustoilla. Diakoniatyön perimmäinen ajatus on kuitenkin olla siellä missä ihmiset ovat. Opinnäytetyöni haastatteluissa diakoniatyöntekijät kertovat tekevänsä sosiaalisen median alustoilla paljon etsivää työtä, klikkailevat paikallisten ihmisten profiileista ja tavoittavat siten ihmisiä. Alustoille tehty sisältö on usein hyvin arkista ja matalan kynnyksen sisältöä, jossa kuitenkin diakoniatyöntekijöiden ammattilinen näkyvys on tärkeää. Sosiaalisessa mediassa halutaan näkyä taustalla, läsnäolevana, helpostilähestyttävänä ammattilaisena. 

Sosiaalinen media ja sen eri alustat avaavat uuden mahdollisuuden tavoittaa ja löytää sellaisia ihmisiä joita muuten on hankala tavoittaa. Kaikki asiakkaat eivät kykene lähtemään kotoa, kaikki asiakkaat eivät kykene kohtaamaan toisia kasvotusten, mutta etänä tilanne on usein aivan toisin. Kuinka monta kertaa asiakas peruukaan tapaamisen, mutta on kuitenkin puhelimen kautta tavoitettavissa? 

Siinä missä monet organisaatiot käyttävät somea mainontaan, ei siihen ehkä diakoniatyöllä ole tarvetta. Mutta tarve tehdä työtä näkyväksi tälläkin allalla on. On tarve löytää oikeat kanavat ja sitä kautta ihmiset. Some on siihen luonnollinen väline, joka on kaikkialla, kaikilla. Sisällöntuottamiseen pitäisi kuitenkin käyttää aikaa ja se pitäisi tehdä suunnitelmallisesti jatkuvalla syötöllä. Facebook, Instagram tai TikTok eivät ole avaimia helppoon näkyvyyteen vaan erottuus kaikista muista vaatii kekseliästä, monipuolista sisältöä jonka tulee löytää oikeat ihmiset. Ei riitä että jakaa sisältöä vaan pitää tietää miten saada oma sisältö näkymään muille. Ja tässä diakoniatyö ei ole vielä ole, diakoniatyössä otetaan vasta ensimmäisiä askeleita somealustojen käyttämiseen ja hyödyntämiseen.

Oppimistehtävä 1 b

Valitsin oppimistehtävä 1 b osioon kahden eri seurakunnan diakoniatyön sekä mielenkiinnosta kurkistan yleisesti nuorisotyönsome maailmaa varsinkin TikYokissa. Käytän niistä nimeä Diakonia A ja Diakonia B sekä nuorisotyö. Tarkastelen näitä Intsagramissa ja Facebookissa sekä TikTokissa. Olen kuitenkin hyvin epäileväinen sen suhteen onko diakoniatyötä viety vielä TikTokiin kun paikotellen myö Facebook ja Instagramkin voivat olla täysin uusia asioita. Mutta nuorisotyö on digiloikkansa tehnyt ja mukana siellä missä nuoret, joten uskoisin läytyväni mielenkiintoista sisältöä myös TikTokista. Ja mikäpä sen parempi tapa oppia kun muita tutkimalla!

Diakonia A:lla oli sivut vain Facebookissa. Sivuilta löytyi informaatio liittyen yhteystietoihin ja sijainteihin, seinällä oli kerrottu erilaisista retkistä ja tapahtumista. Seinältä löytyi myös videotervehdyksiä ja hartauksia. Päivitys tahti oli kuitenkin hidasta, noin yksi päivitys kuukaudessa. Instagramista Diakonia A_lla ei ollut ollenkaan. Sen sijaan löysin Diakona A:n sivujen kautta seurakunnan diakoniatyöntekijän oman Facebook työprofiilin sekä linkin hänen Instagramiinsa ja Vlogiinsa. Työntekijä oli erottanut työprofiilinsa ja oman profiilinsa Diakoniatyöntekijä Matti Meikäläinen etuliitteellä. Näillä kaikilla Diakoniatyöntekijä Matti Meikäläinen alustoilla sisältö on värikkäämpää ja sitä on tuotettu paljon. Sisältö on matalan kynnyksen diakoniaa, jossa Diakoniatyöntekijä Matti Meikäläisen ammattisuus on selvää, mutta sisältö ei ole hyökkäävän evankelisoivaa vaan enemmänkin pohtivaa ja läsnäolevaa. 

Diakonia B:llä löytyi omat sivut sekä Facebookista että Instagramista ja niiden sisältö eroaa selkeästi toisistaan. Facebookia käytetään selkäesti enemmän informaation jakamiseen ja Instagramin sisältö on moninaisempaa ja värikkäämpää. Instagram tilillä on videoita, kuvia ja myös tarinasyötteessä on sisältöä. 

Kummankin Diakonian sivustot sekä Facebookissa että Instagramissa ovat selkeästi kertomassa diakoniatyön olemassa olosta ja tavoittamassa ihmisiä matalalla kynnyksellä. Sivuilla halutaan saada näkyvyyttä ja olla seurakuntalaisia lähellä, niin että avun hetkellä he löytävät nopean väylän avun piiriin. Intragramissa tilit seuraavat itse enemmän muita kun mitä heitä seurataan, mikä voi viitata etsivään työhön. Julkaisuissa käytetään hastageja paikallisittain kuten #parolanäidit #helsinginmammat, joiden kautta pyritään tavoittamaan esimerkiksi perhetyön kohderyhmää. 

TikTokista ei löytynyt yhtään nimellä diakoniatyöhön viittaavaa tiliä ja nuoristotyölläkin vain joitakin. Useammat tilit vain seuraavat joitakin toisia tilejä ja itse sisältöä on tehty todella vähän. Ehkä hakutuloksiin vaikutti myös se, että en vielä ole täysin sisälstänyt TikTokia itsekään!  Mutta ne tilit joihin oli tehty sisältöä olivat hauskoja ja vangitsevia enkä näe mitään syytä sille, miksi diakonityö ei voisi hyödyntää myös TikTokia!

Oppimistehtävä #1a

Voisin ajatella olevani kovin diginaativi ja näppärä sosiaalisen median käyttäjä, mutta olenko sittenkään?

Ensimmäisenä, juuri tämän saman, blogini perustin jo yli kymmenen vuotta sitten. Silloin oli selkeästi muotia pitää päiväkirjamaista blogia ja tämäkin blogi on vielä alkuperäisasussaan hyvin taattua 2010 luvun alkua! Ennen tätä, vuosituhanteen vaihteessa roikuimme KISS FM chatissa ja Ircissä päivät pitkät ja teimme omia kotisivuja, joiden vieraskirjoihin kävimme kirjoittamassa omistajalle terveisiä. Omani taisivat olla hyvin saman henkiset kuin nämä innokkaan bassoharrastajan 1998 perustetut sivut http://www.jiihootabs.com/, joita muuten päivitetään vieläkin aktiivisesti! Voisiko enää olla hipsterimpää? Omissani oli muuten taustana avaruus ja fonttina keltainen Comic Sans. Sivut ovat ansaistusti hukkuneet jonnekin internetin sokkeloihin. 

Teen tällähetkellä opinnäytetyötä aiheesta Digidiakonia- korona kevään aiheuttaa digiloikka diakoniatyössä ja välillä tuntuu että painin samojen asioiden kanssa, joita elin itse läpi jo 20 vuotta sitten. Opinnäytetyössämme haastaltavat miettivät ja pohtivat, voiko yhteisöllisyyttä luoda netin kautta, miten saada aikaan toimivaa vuorovaikutusta ja keitä ovat ne asiakkaat jotka nykyään löytyvät netistä? Nuoruutensa 2000 luvulla viettäneestä nämä ovat osittain hassujakin mietteitä, sillä meille jotka silloin pelasivat, ircasivat tai muuten viettivät aikaansa netissä, nämä asiat ovat jokseenkin itsestään selvyyksiä. Tuntuu, että elämme nyt uutta heräämistä mitä tulee internetin yhteisöllisyyteen. 

90-luvun etsikko vaiheen jälkeen siirryimme Irc-galleriaan, tuohon suomalaisten Facebookiin joka oli aikanaan kova juttu! Yhtäkkiä kaikkien tuttujen Irc kavereiden kuvat olivat kaikki samassa paikassa. Harmi että Irc-galleria jäi Facebookin jalkoihin ja taisin poistaa oman Irc-galleria tilini lopullisesti 2000-luvun puolessa välissä Facebookin jyrättyä sen aseman. Facebookissa olin kyllä jo ennen sinne kirjautumistani, sillä löydyin useammista ystävieni kuvista ennen kun varsinaisesti liityin itse alustalle. Facebookin käyttö on muuttunut kovasti tänä aikana ja rinnalle on tullut erilaisia somealustoja jotka ovat vieneet joko Facebookin tilaa tai luoneet uutta yhdessä sen kanssa. Aluksi vierelle tuli Facebookin Messenger, jota ennen käytössä oli Microsoftin saman tyylinen ohjelma MSN Messenger eli suomalasittain Mese. Vieläkin kun joku puhuu mesestä tulee mieleeni auttamattomasti tämä vanha ohjelma, jossa taisin ensimmäistä kertaa käyttää : ) hymiön  sijaan 😀 hymiötä. Onkohan tämä ensimmäinen merkki siitä, että somekelkka menee liian lujaa ja kyydistä tipahtaminen on lähellä? 

Facebook on ikäpolveni somealusta, samoin kun kuvien ja videoiden jakamisen kuningas Instagram. Ne ovat auki älykännykässäni koko ajan, kuin myös työkoneella ja Ipadilla. Ne ovat jatke minuudelle ja yksi uusi olomuoto lisää. Enkä ole ainoa, vaan olemme kaikkia yhä enemmän ja enemmän diginä netissä koko ajan ja missä vain. Siksi olisi hassua, jos diakonia työ ei olisi siellä missä ihmiset ovat.

Digitaalisuus antaa diakoniatyölle hurjasti uusia mahdollisuuksia kohdata ihmisiä, joiden tavoittaminen muuten olisi hankala. Erityisesti nuorten aikuiset, masentuneet ja sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa kamppailevat ihmiset saattaa tavoittaa digisti huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Asiakkaan ei tarvitse poistua kotoa, mutta häneen pystytään kuitenkin luomaan häntä tukeva suhde. Digisti tehdyssä diakoniatyössä todella tavataan asiakas hänen omassa ympäristössään. 

Alussa kirjoitin, että voisin kuvitella olevani diginatiivi tai näppärä somen käyttäjä, mutta todellisuudessa tunnen kokoajan tippuvani kehityksen kärryiltä. En ole suveneeri Snäpchätin käyttäjä, mutta sentään tiedän kutakuinkin mikä se on. Intsagramini on viimeisen vuoden aikana täyttynyt TikTok videoista, mutta itse palvelu on minulle vielä vieras. Nuoret eivät enää ole siellä missä minä, vaan liikkuvat alati muuttuvan sosiaalisen median kentällä paljon vikkelämmin kuin minä. 

TikTok näyttää olevan ketterä ohjelma, jossa pystyy tekemään 15 sekunnin mittaisia videoita, joita pystyy editoimaan ja lähettämään muille. 15 sekuntia on muuten suunnilleen se aika, johon nykyiset sosiaalisen median käyttäjät jaksavat keskittyä, pidemmissä videoissa katsoja herpaantuu. TikTok on saavuttanut suuren suosion ja näyttää oman ystäväpiirini mukaan valloittavan myös omaa ikäluokkaani. TikTok videota pystyy jakamaan muilla alustoilla mikä takaa videoille enemmän katsojia. Ja niitähän me haluamme, seuraajia ja tykkääjiä. Olisi mielenkiintoista ja hauskaa päästä tekemään digidiakoniaa, etsivää työtä kevyin ja hauskoin videoin vaikkapa TikTokin kautta!

Uusi elämä Sosiaalinen media työyhteisön työvälineenä kurssin myötä

Tervetuloa vanhaan ihanaan runoblogiini!

Kaivoin vanhan blogini esiin ja annan sille nyt uuden elämän  Sosiaalinen media työyhteisöjen työvälineenä kurssin myötä! Silloin kun tämä blogi synnytettiin, sosiaalinen media oli aivan alkutekijöissään eikä ihan ensimmäisten, jo poistettujen julkaisujen aikaan ollut koko käsitettä vielä kunnolla olemassa! Opiskelen LAB ammattikorkeakoulussa Digitaaliset ratkaisut sosiaali ja terveysalalla koulutusohjelmassa Yamk tutkintoa ja toivon että sosiaalinen media toisi omaan työhöni paljon uutta!

Niin se aika rientää. Pidä siis kovaa kiinni, tästä tulee hieno matka! Matkalla saattaa olla matkalla mukana tämän runoblogin hiljaiseloa pitänyt isosiskosi Pomp DeVlogin https://youtu.be/lA0PWS567-E jonka perustin myyntitarkoituksiin pari vuotta sitten!

Laulu onnesta

Laulu onnesta
  miehestä ja naisesta
   olohuoneesta
      ja nurkkalampusta
  kahdesta koirasta
siitä tavallisesta tarinasta
 kokonaisesta unelmasta
 elämästä oikeasta
jokaisesta haavasta
   hoidetusta
laulu onnesta
 sanat kertovat
meistä kahdesta

Tämä vartaloni

vihaan
 tätä vartaloani
jota olen rääkännyt, kiduttanut ja
         kuihduttanut
vuosikausia
inhonnot ja kantanut
   täynnä häpeää ja kauhua
    muutoksen pelkoa
  paikalleen jäämistä
tähän vartalooni
joka vielä kerran
  pettää minut
jolta en enää odota mitään
  jolta en enää pyydä mitään
jota en koskaan
   koskaan osannut rakastaa
sellaisena kun se on.

Rakastua

 Uskalsin
siinä hetkessä
askeleessa tyhjään
minua kannattelit

siinä hetkessä
 yhdessä henkäisyssä
minua kannattelit
 sinuun ihastuin

yhdessä hetkessä
epäilys tiessä
sinuun ihastuin
kovasti rakastuin

epäilys tiessä
askel tyhjään
kovasti rakastua
minä uskalsin



 

Oodi syksylle

Oi, sinä pimenevä aika
sienimetsien taika
ja lämmin,
         pitkähihainen paita

 sunnuntai sateinen
eteinen kurainen
minä rauhaa kaipaava
            ja uninen
melankoliaa lainaava
vaivaava, nuhainen ja räkäinen
likainen ja äkäinen

oih, sinä syksyinen
tunne omituinen
 joka vuotinen.