torstaina, marraskuuta 08, 2012

Hyvästit



Näin sen hänen kasvoiltaan
koko elämän
kun kuiskasin pieneen korvaan
kuinka ainutlaatuinen hän onkaan

koko elämän
kannan häntä sielussani
kun kuiskasin pieneen korvaan
rakastan, kaipaan ja ikävöin

kannan häntä sielussani
lapseni, tyttäreni
rakastan, kaipaan ja muistan
ja hän elää meissä

lapseni, tyttäreni
kuinka ainutlaatuinen hän onkaan
hän elää meissä
näin sen hänen kasvoistaan


Ystäville ja heidän enkelilleen

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Hanna!

Joka kerta nostattaa kaipuun ja samalla lohdun kyyneleet.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno teksti. Julma ja lämmin samalla kertaa. - leena -

sasu kirjoitti...

Tämä pantoumisi menee syvälle ihon alle. Koskettava!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana ja koskettava teksti. Muistuttaa omasta menetyksestäkin juuri oikeilla sanoilla.

M

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista Hanna. Tuo kyyneleet silmiin.

Enkelin täti