perjantaina, heinäkuuta 24, 2020

Oppimistehtävä 2 b Digitaalinen identiteetti

Tehtävänä oli etsiä hakukoneen avulla tietoja itsestäni, niitä jalanjälkiä joka olen itse jättänyt nettiin. Ja löytyihän niitä!

Google löysi Facebook tilini, vaikka olen koko ajan luullut että se on salainen! Kunnos tajusin muuttaneeni tilini julkiseksi tehdessäni myyntitöitä mikroyrittäjän sen kautta. Enkä ole muistanut muuttaa tilin asetuksia ennalleen! Meitä Hannoja on maailmassa aika paljon, joten löysin myös saman nimisiä muita tileja ja tietoja. Lisäksi kuviani löytyi LinkedIn palvelun kautta. Ennen LinkedIniä en muista että minusta olis löytynyt nimihaulla kuvia.  

Kaikki tiedot olivat kutakuinkin kohdallaan eikä mitään epämääräistä, kuten osoitetta tai puhelinnumeroa löytynyt. Mutta kuvani ovat nyt kaikkien löydettävissä ja siten hyödynnyttävissä. Näppärä diginatiivi löytää kuvahaulla kuvia myös lisää! Vaikka minulla on näennäinen tekijänoikeus kuviini, ovat tavallaan netissä kaikkien vapaata riistaa. Kukaan ei pysty valvomaan koko nettiä! Tämä on aika hurjaa! Vaikka eri alustoilla on omat julkisuusasetukset, suhdaudun kaikkiin kanaviin samoin: kaikki mitä laitat nettiin, on julkista. Kaikesta huolimatta! Vaikka Facebookissa laitaisi asetukset kuinka tiukalle, se ei estä esimerkiksi toista käyttäjää, ystävää, näyttämästä suljettua tiliä eteenpäin. On kuva kaappauksia, on lainattuja koneita ja auki jääneitä tilejä. Kaikki, aivan kaikki, on kuitenkin lopulta julkista. Lopulta kuvat ja tekstit elävät monistettuina ja jaettuina niin omaa elämäänsä, että on mahdotonta saada niitä enää netistä pois. 

On mukava huomata, että en enää löydy vanhojen työpaikkojeni sivuilta, vaan kuvat ja yhteystiedot on poistettu. Näin ei aina tapahdu ja erään organisaation sivuilla komeilin vuoden verran ennenkun pyynnöstäni kuvani poistettiin. Organisaatiossa tulisi aina huolehtia, että vanhojen työntekjöiden tiedot ja oikeudet yleisiin sivuihin ja yhteisöalustoihin poistetaan ajantasaisesti. 

Oma digitaalinen identiteettini koostuu siitä kaikesta mitä julkaisen nettiin. Siinä tasapainottelevat ammattillinen minäni ja arkiminäni. Ja lopulta ammatillinen minäni määrittelee myös arkiminääni, sitä mitä voin laitaa nettiin. Yritän olla netissä rehellinen, mutta huomaan antavani itsestäni positiivista kuvaa. Mutta se on ajan trendi, eikö olekkin? Mitä julkisempaa kaikki on, sen vähemmän kukaan haluaa näyttää todellisia karvojaan? Jopa tämän vanhan runoblogin käyttö alustana jännitti, mitähän muut ajattelevat minusta jos päätyvät lukemaan teiniajan tuskassa tehtyjä runoja :)?




Ei kommentteja: